Claudie Gallay: Rakkaus on saari

30.3.2011. Olen tullut Villa Kiveen kuuntelemaan ranskalaista kirjailijaa Claudie Gallayta. Minua kiinnostaa kuulla menestyneen kirjailijan ajatuksia kirjoittamisesta. Mutta ennen kaikkea haluan kuulla, miten hän osaakin kuvata kaihoa ja melankoliaa niin kauniisti.

Gallay tarkkailee viinitahraa, joka leviää valkoista pöytäliinaa pitkin värjäten sen punaiseksi. Hän kertoo, että kiinnittää usein huomiota pieniin erikoisiin yksityiskohtiin ja tulee kirjoittamaan tästä sotkeutuneesta pöytäliinasta myöhemmin hotellihuoneessaan.  Vaikka kaikkia tekstejä ei voisikaan käyttää tulevissa romaaneissa, Gallay kantaa mukanaan kaikkialle pieniä muistivihkoja, joihin kirjoittaa havaintojaan ylös. Hän kertoo olevansa kuin pesusieni, joka imee vaikutteita ympäriltään. ”Kirjailijan katse ei ole viaton”, hän jatkaa nauraen.

Gallay kirjoittaa paljon, eikä koe kirjoittamista vaikeaksi. Varsinainen työ alkaa hänellä karsimisesta, että jäljelle jäisi kaikkein olennaisin ja juuri ne oikeat sanat. ”Yritän kirjoittaa siten, kuin tekisin veistosta. Sanoja tulee paljon, mutta jotta tekstin voi antaa toiselle, pitää karsia paljon pois. Tekstiin täytyy jäädä myös hiljaisuus — tilaa lukijalle itselleen löytää merkityksiä”, Gallay kuvailee kirjoitusprosessiaan.

Gallay on ensimmäistä kertaa Suomessa, mutta nauttii vierailustaan koleassa säässä. Hän kertoo viihtyvänsä luonnostaan kylmässä, kosteassa ja tuulisessa maisemassa. Ensimmäinen suomennettu teos Tyrskyt sijoittuu La Hagueen, Normandian karuihin maisemiin ja hän kirjoitti teoksensa paikan päällä, meren rannalla. Kirjoittaessaan tänä keväänä ilmestynyttä Rakkaus on saari -teostaan hän halusi haastaa itsensä ja liikkua pois mukavuusalueeltaan, pois kylmistä maisemista. Avignon on La Haguen täydellinen vastakohta, kuuma ja kuiva paikka, teatterikansan pääkaupunki, minne Gallay on sijoittanut rakkaustarinansa salaisuuksineen.

Gallay lähtee teoksissaan liikkeelle maisemasta, tuoksusta tai muusta fyysisestä asiasta. Hänelle maaperä ja ilmanala ovat tärkeitä elementtejä, lähtökohtana tarinalle ja osa ihmissuhteiden kehittymistä. Tämä ei ole tyypillinen tapa ranskalaisessa kirjallisuudessa, mutta Gallay kertoo olevansa maalta ja hänelle luonto ja ympäristön äänet ovat hyvin tärkeitä.  Hän suunnittelee tulevansa ensi vuonna uudelleen Suomeen. Hän tahtoo mennä pohjoiseen kirjoittamaan ­ — kuulla lumen narskuvan kengän alla, kävellä jään päällä ja tuntea kylmän pakkasen ihollaan.

”Melankolia on onnea olla surullinen”, kuvailee Gallay molempien teostensa ilmapiiriä ja rakkaussuhteita. Rakkaus on saari -teoksessa vanha rakkaustarina herää henkiin. Suhde ei ole loppunut väkivaltaisesti tai rumasti, vaan pari on ajautunut omille teilleen. Tyrskyissä nainen on toipumassa menetetystä rakkaudesta. Kirjailija kertoo, että häntä kiinnostaa kuvata hetkiä ennen kuin rakkaus alkaa, sillä niistä tunnelmista saa puristettua lukijoille esiin jotain todella inhimillistä ja paljasta. Molemmissa hänen suomennetussa teoksissaan on näkyvillä sama suruton melankolia ja kadotetun onnen sävy.

Ranskalainen kirjailija Claudie Gallay vieraili Suomessa 29.3.-1.4.2011.

HANNA PUDAS