Mikä on Hylyn sanoma?
Avain pyysi minua kirjoittamaan Hylystä. Koska olen toimittaja ja tottunut esittämään kysymyksiä haastateltavilleni, joista monet ovat olleet kirjailijoita, kerron esikoisromaanistanikin mieluiten kysymys–vastaus-muodossa. Mikäs on vastatessa, kun joku kysyy jotain.
Helen Moster, olet kirjoittanut esikoisromaanisi yllättävästä aiheesta, hylystä. Mistä tämä aihe?
Samaa olen kysynyt itseltäni monesti. Hylyssä on aineksia Vrouw Mariasta, joka oikeasti makaa Itämeren pohjassa. Kuulin siitä eräältä hylkysukeltajalta, ja aihe alkoi elää mielessäni omaa elämäänsä. Jälkikäteen näen selvästi, että aiheessa yhdistyy moni asia, josta olen ollut kiinnostunut jo kauan tai jonka parissa olen työskennellyt intensiivisesti.
Hylky ei näyttele kuitenkaan pääosaa vaan romaanissa on useita henkilöhahmoja, jotka elävät eri aikoina eri paikoissa. Miksi valitsit niin haasteellisen rakenteen?
Rakenne oli tosiaankin suuri haaste, ja työstin sitä kauan. Mieleeni muistui Titanic-elokuvan alku, jossa vanha rouva näkee kaulakorunsa televisioruudusta. Se oli maaginen hetki, josta lähdettiin aikamatkalle. Aikamatka onkin sana, jonka lausuin ääneen kuullessani Vrouw Marian lastista. Romaanini hylystä ei löydy kaulakorua vaan kahvikuppi. Siitä oli helppo lähteä toisenlaiselle aikamatkalle.
Kerrot kahvikupin lisäksi taiteesta, vanhuutta pelkäävästä keisarinnasta, elämäänsä tyytymättömästä merikapteenista, rakkaudesta ja peloista. Itse asiassa aika monesta aiheesta. Eikö hylyn tarina olisi riittänyt?
Mitä tarkoitat? Koko romaanihan on hylyn tarinaa. Jos tarkoitat sitä, että miksi en pitäytynyt pelkästään historiallisissa osuuksissa, vastaus on yksinkertainen. En halunnut kirjoittaa yksinomaan historiallista romaania. Tarvitsin nykypäivässä elävän hahmon, jonka kautta historia alkaa elää.
Hylyssä seurataan kolmen henkilön, Anton Saksan, Katariina Suuren ja Arne Arnesenin, edesottamuksia. Kuka on mielestäsi päähenkilö?
Yhtäältä ei kukaan ja toisaalta kaikki kolme. Kerronnan pääpaino on Arnessa ja hänen tekemisissään. Toisaalta Katariina Suuri tilaa posliinia, jonka Anton Saksa löytää. Kaikki kolme nivoutuvat läheisesti toisiinsa.
Paikoilla on romaanissasi keskeinen merkitys. Oletko käynyt kaikissa kuvaamissasi paikoissa?
En todellakaan mutta kävisin mielelläni. Paitsi merenpohjassa. Sinne minua ei saisi kirveelläkään. Rotterdamissa en ole käynyt enkä Moskovassa mutta esimerkiksi Leipzigin Auerbachin kellari ja Meissenin posliinitehdas ovat tutut.
Pidätkö Meissenin posliinista niin paljon, että sinun piti kirjoittaa yhdestä kupista kokonainen romaani?
Omilla mieltymyksilläni ei ole tässä merkitystä. Sen sijaan olen nähnyt posliininmaalausta Meissenissa paikan päällä, mikä teki lähtemättömän vaikutuksen. Silmien edessä syntyy pysyvää kauneutta hiljaisessa, taianomaisessa ilmapiirissä.
Romaanissasi on paljon pohdintaa myös vanhempien ja lasten välisistä suhteista sekä kasvatuksesta. Miten ihmeessä tämä liittyy Hylkyyn?
Hylyn ympärille punomani kertomus alkoi versoa nopeasti eri suuntiin. Henkilöhahmojen odotukset ja pettymykset liittyvät romaanissa läheisesti lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin, joten oli luonnollista, että pohdin myös kasvatusta ja kasvamista. Miten itsenäistytään, miten vastataan vanhempien odotuksiin, miten löydetään oma tie? Moni kamppailee näiden kysymysten parissa vielä aikuisenakin, aikakauteen katsomatta.
Mikä on mielestäsi Hylyn sanoma?
Hylky on tarina sanan perinteisessä mielessä. Minusta se riittää.
