TAMMI-HELMIKUU 2009
Varmaa tapausta etsimässä
ANNA-RIIKKA CARLSON
On vaikea keksiä yhtä riskipitoista liiketoimintaa kuin kustantaminen, koska hyvä kirja ei aina myy hyvin eikä ole yksiselitteistä määritellä, mikä on hyvä kirja. Monella muulla alalla on helpompi erottaa laadukas tuote heikommasta.
Kirjan hinnalla on vaikea houkutella lukijoita, sillä kirjakaupat eivät toimi kuten giganttiset marketit, jotka voivat tilata kaukomailta isoja röykkiöitä tavaraa teepaidoista sauvasekoittimiin. Suomenkielisten kirjojen tuotanto tapahtuu pääosin Suomessa. Kotimainen kirjatyö on kallista ja arvokasta. Moni kauhistelee kirjan hintaa, mutta useimpien romaanien pitäisi maksaa paljon enemmän, jotta kirjan tekeminen olisi kannattavaa.
Hintaa on vaikea nostaa. On löydettävä jotakin, joka kattaa riskipitoisten kirjojen kulut. Tuotantokustannuksissa on lähes mahdoton säästää laadun kärsimättä. Olisi löydettävä varmoja tapauksia. Jotakin joka varmasti myy. Parhaimpia myyntimenestyksiä ei kirjoiteta ja kustanneta laskelmoimalla. Sofi Oksanen kirjoitti Puhdistuksen muista kuin taloudellisista syistä. Hienoa silti, että myös kirja-alalla taloudellinen menestys on mahdollista.
Kustantaja ei voi vain odottaa Puhdistuksen kaltaisia lottovoittoja, vaan pitäisi löytää jotakin takuuvarmaa, jolle on jo yleisö valmiina (Kaikki koiranhoidosta -kirja löytää varmasti ison joukon lemmikinomistajia, Pharmaca Phennica vielä varmemmin lääkärit) tai joka muuten myy hyvin, kuten vitsikirjat, sotahistoria ja koko kansan harrastukset, kuten kuntopallojumppa (tämän vinkin sain kokeneelta kirjamyyjältä). Myös moni muu aihe tai ilmiö myy, kuten laihdutus, nettipokeri ja Nightwish. On nerokasta napata aiheita, jotka ovat ilmassa. Se ei ole helppoa. Toki joskus ilmassa on asioita, joiden toivoisi mieluimmin pysyvän maan alla. No, tämäkin on makuasia… eikä viittaa edellä mainittuihin asioihin.
Ja mitä mielettömiä yllätyksiä tapahtuu koko ajan. Kiroileva siili kiitää myyntilistojen kärkeen kerta toisensa jälkeen, ja Georges Perecin Elämä – käyttöohje -teoksen kaltaiset ”vaikeat” (vaikea ei viittaa tässä itse tekstiin vaan haasteeseen löytää kirjalle paikka markkinoilla) kirjatkin yltävät ilahduttavasti useisiin painoksiin.
Jokaisesta yllätyksestä täytyy koko alan iloita, sillä jokainen alalla oleva – niin kirjailija, kääntäjä, kustantaja kuin moni muu – tietää, miten voimakkaasti mielikuvat ohjaavat ihmisiä. Erään kustantamamme käännösromaanin hyvät arvostelut kalpenivat, kun suurilevikkisimmän lehden kriitikko totesi lakonisesti, että kerronta ei vakuuta ja että kirja on kuorrutettu liioilla laulunsanoilla. Laulunsanoja on runsaasti (ja niillä on tärkeä merkitys) vain kirjan alkupuolella. Jäin miettimään, onkohan kriitikko ehtinyt lukea kirjaa loppuun asti, mutta menköön tämä alhainen ajatus pettymyksen piikkiin.
Yhtä suuren pettymyksen koin, kun kriitikko oli laskenut eräästä lempikirjastani, miten monta kertaa kirjassa mainittiin ruumiin eritteet. Luultavasti keskimääräistä useammin, sillä kirjan toinen päähenkilö, joka kertoo tarinaa, istuu halvaantuneena pyörätuolissa, jolloin ruumiin eritteet aiheuttavat enemmän ongelmia kuin normaalisti. Koska pääasiassa nautin kritiikkien lukemisesta – olipa kriitikko pitänyt kirjasta tai ei – nämä kaksi pettymystä jäivät mieleeni esimerkkeinä siitä, miten joskus tuntuu, että lukija saa aivan väärän kuvan, jos hän lukee vain yhden arvion tai viimeiseen asti viilatun takakansitekstin.
Varmojen tapausten etsiminen ei ole vain vaikeaa vaan se ei aina ole toivottavaakaan, sillä hyvin usein kirjailijat, kustantajat ja lukijat toivovat, että kirja kertoisi nimenomaan jotakin uutta uudella tavalla, ei vanhaa takuuvarmalla tyylillä. Tämä johtaa ikiaikaiseen tosiasiaan, että kustantaja tasapainoilee joka päivä sen välillä, mistä löytäisi jotakin uutta, joka sekä myy hyvin että ravistelee lukijaansa. Ja silloin, kun nämä kaksi yhdistyvät, on aika juhlia ja kerätä voimia niitä päiviä varten, kun huomaa lukevansa kolmanteen kertaan Suomen Kuvalehden artikkelia ryhmäpaineen, samaa mieltä olemisen ja laumasieluisuuden neurologisista perusteista ja ajattelevansa, että onkin aivojen syy, ettei rajoja rikkova hieno kirja myy hyvin!
KUUKAUDEN JUTTU -arkisto: