ELOKUU 2006
Näin on hyvä
JUHANI SEPPOVAARA
Vuosikymmenen ajan olen kierrellyt kameran kanssa
Suomea ristiin rastiin. Viimeksi ajelin mopolla pikkuteitä kuukauden
ajan Utsjoelta etelään. Myös tämän matkan
pohjalta on tekeillä kirja, joka ilmestyy ensi kesänä.
Paraikaa viimeistelen teosta Itä-Berliinin taivaan alla, joka
ilmestyy ensi kuussa Avaimen kustantamana.
Mopomatkalla kohtasin sellaista Suomea, jota en enää kuvitellut olevan
olemassa. Kävin lavatansseissa, istuskelin kyläkauppojen pihoilla ja
pysähtelin uimaan. Tuntemattomat ihmiset tarjosivat kortteeria, soppaa ja
kahvia, kutsuivat saunomaan, heinätalkoisiin ja verkkoja kokemaan. Uudellamaalla
alkoi jo näkyä yksityisalueista varottavia kylttejä ja hampaitaan
kiristelevien koirien kuvia.
Kuvasin ja tein muistiinpanoja. Pysähtelin aistimaan maisemia, tilanteita
ja tunnelmia. Erityisen puhuttelevin näkymien äärellä jäin
usein odottelemaan ihanteellista valoa – valokuvaus kun on valolla kuvaamista.
Jututin poromiehiä, pipopäisiä kaljan kittaajia, maatalojen väkeä,
nuoria kalamiehiä, taiteilijoita, kyläkaupan ja kirpputorin pitäjiä,
talkooväkeä ja muita satunnaisia vastaantulijoita. Kuvat ja tarinat
sulautuivat mielessäni yhdeksi ja samaksi olevaiseksi.
Kun työstän kokemuksiani, kuvat ja teksti erkanevat paljolti omiksi
tarinoikseen leikatakseen siellä täällä toisensa. Kokemuksiin
haluan ensin ajallista etäisyyttä, sitten käsittelen niitä puolifiktiiviseen
tapaan.
Kuvien valinnassa sekä niiden ja tekstin yhdistelyssä graafikko Minna
Luoman osuus on ollut ratkaisevan tärkeä. Olemme tehneet yhdessä kymmenkunta
kirjaa.
Itä-Berliinin taivaan alla poikkeaa ratkaisevasti aiemmista kirjoistani.
Sen teksti on lyhytproosaa ja kuvat DDR:n aikaisesta 1980-luvun Berliinistä.
Tuo vuosikymmen muutti viipeellä elämäni suunnan. Kärvistelin
silloin vielä Suomen Pankin hommissa. Ammattimainen kuvaaminen ja kirjoittaminen
siintelivät utuisena haaveena.
Kahden vuosikymmenen takaisten kuvien läpikäynti oli kirpeä kokemus.
Se palautti mieleen rakkaita muistoja. Löytyi myös unohduksiin jääneitä helmiä,
jotka olivat ilmeisesti ajan vaikutuksesta sellaisiksi muuttuneet. Arkinen nykyhetki
näyttäytyy usein latteana. Kirjojen tekeminen on osaltaan opettanut
näkemään siinä piilevän runouden.
Nuo kuvat muistuttavat ystävyyden merkityksestä ja toisaalta elämän
lyhyydestä. Muutamat kuvatuista henkilöistä ovat jo kuolleet ja
oma nuoruus oli jäänyt lopullisesti selän taakse. Vallanpitäjät
vaihtuvat, mutta ystävyys on pysyvää.
Kuvatessani Itä-Berliiniä en ajatellut mitään käyttötarkoitusta,
mikä saattoi tuoda kuviin tiettyä irtonaisuutta. Jotkut kuvista ovat
amatöörimäisen söhröisiä ja epäilin niiden
sopivuutta kirjaan. DDR on kuopattu, eikä tavanomainen täydennyskuvaus
ollut mahdollista. Myös taskukameralla nappailemani snapshotit sopivat kuitenkin
sekä kustantajan että Minna Luoman mielestä kirjan tyyliin.
Näiden kuvien katselu puhalsi henkeä teksteihin, joista tuli lyhyitä proosanomaisia
tuokiokuvia. Niiden näyttämönä on ystäväni nukkavieru
kämppä, kaupungin sydän, jossa tarinoitiin ja jossa tapahtui.
Tarinoissa olen samaan aikaan läsnä ja ulkopuolinen. Nyt tuntuu, että juuri
tämä on itselleni kaikkein ominaisin ilmaisumuoto.
Kirjan Itä-Berliinin taivaan alla kuvaston ideointi ja sommittelu kirjan
sivuille on Minna Luoman hienoa taidetta. Taiton kokonaisuus on mietitty ja hallittu
pienimpiä yksityiskohtia myöten. Kuvaparissa Erich Honeckerin solmion
ja suomenkielisen DDR-Revuen mainoksen kuviointi ja värit näyttävät
toistensa kopioilta. Hehkulampun pakkauskuvasta Minna loi grafiikkaa. Postimerkin
nurkkauksesta syntyi aukeaman kokoinen kuva.
Myös tässä tapauksessa tekstien ja kuvien suhde sai muotonsa jatkuvan
vuoropuhelun kautta. Lopuksi kaikki ratkaisut tuntuvat aina loksahtavan paikalleen:
juuri näin on hyvä. Se on kuin ihme, jota on turha yrittää taideteorioiden
avulla ymmärtää.
Taiteen tavoitteena on tehdä yksityisestä yleistä. DDR-aiheista
kirjaani on siivittänyt rankka tunnetason lataus. Mutta minkä verran
siinä on yleistä ulottuvuutta?
Kirjasta tehdään myöhemmin myös saksankielinen laitos. Samat
kuvat ja tekstit synnyttänevät Suomessa ja Saksassa erilaisia tunnetiloja,
ja Saksassa vielä sen mukaan, onko lukija elänyt DDR:ssä vai lännessä.
Ystävyyden sanoma on kuitenkin universaali.
KUUKAUDEN JUTTU -arkisto: